so much to smile about

Tanaan kerron tarinan shoppailusta, joka vei Kanadan matkaajilta rahapussin paljon kevyemmaksi, mutta jatti myos tunteen, etta on tultava uudestaan Brentwoodiin. Lahdimme siis tyopaivan paatyttya bussilla ja Skytrainilla kohti Brentwood Town Centeria. Ja tosiaan lahettiin ekaa kertaa Skytrainilla matkaan. Ei vain oikein osattu perille, mutta apua saimme ystavalliselta bussikuskilta, joka huuteli meille ohjeita kuskin paikalta, ja neuvoi viela tien Skytrain asemalle. Todella ystavallista! Sitten paastiin "omin" avuin ite skytrainiin ja ymmarrettiin jopa jaada oikeella pysakilla poieski.

Ja sittenhan se shoppaus vasta alkoi. Kierreltiin kaikki maholliset kenka-, alusvaate- ja vaatekaupat lapi mita loydettiin ja ehittiin, mutta muutama kauppa jai viel kaymatta, joten pakko menna uudestaankin.

Mielenkiintosinta oli, etta taalla sovituskoppeihin on pakko pyytaa myyjalta lupa, koska han tulee aukaseen sulle oven. Kaikki kopit ovat lukossa koko ajan. Tavallaan hidasta, mutta tosi nopeesti myyjat kyl tulee kysyynki et tarviiko paasta sovittaan. Palvelualttius on taala ihan eri sfaareissa siis.

Yks kauppa oli ylitse muiden, sielta ostettiin tooosi paljon, niin arki- kuin vaha juhlavampaakin vaatetta, Sanna jopa loysi itelleen laukun. Ite loysin collarit ja hupparin. Elamaa pehmeempaa materiaalia. Kulutankohan ne loppuun jo taala, et pitaa ostaa uudet Suomeen...

Brentwoodista, Sannan ostokset ylarivissa, Jonnan alhaalla.

Ollaan myos sen verran tekstiilikaksosia et ostettiin samanlaiset kauluspaidat, joissa selka on pitsia. Aivan mahtavat ja hintaki oli kohillaan, 10 CADia plus verot paalle (1 CAD=0,80e). Taal tosiaan joka ostokseen tulee aina verot paalle(12% loppuhinnasta), niit ei nay valmiiks tuotteessa, et se pitaa tuotetta ostaessa muistaa.

Brentwoodin ostarilla on myos ns. maailman ruokanurkkaus. Melkeinpa joka ruokakulttuuri oli edustettuna ja siit sai sit valita mita halus syoda. Ite otin kiinalaista ja Sanna kaappas itelleen korealaista. Kuvassa nayttaa todella karulta, mutta maku oli aivan mahtava!

Sannan korealainen.

Jonnan kiinalainen.

Ja itse ruoka, jamii.

Asunnolle pain lahdettiin jo kaheksan aikaan, koska ei oikein tiietty et kui myohaan sky train ja bussit kulkee, nii paatettiin ottaa varman paalle. Ja paastiinki sitte ihan tohon kotikulmille asti ilman ongelmia. Ihime!

Perjantaina meilla oli toissa kiinalaisten uuden vuoden innoittamana café bar, joka siis koristeltiin Sannan kanssa kiinalaisittain ja vapaaehtoset leipo suomalaista pullaa asukkaille. Paikalle tuli niin asukkaita, heidan laheisiaan kuin myos vapaaehtoisia seka muita asukkaita Harrison Drivelta. Oli todella mukava iltapaiva ja paastiin perjantain kunniaks myos hieman aikasemmin, kuhan oltiin siivottu paikat viikonloppua varten.

Ala-aulaa, maljakossa bambua..

Kaiken moista kiinalaista koristetta.

Sanna sonnustautuneena kimonoon.

Ite olin jonku aikaa poissa, kun Finnish Home:n huoltomiehen, Jannen kaa mentiin selvittaan meijan nettiongelmaa. Selvis, et vika on mun koneessa eika asunnon netissa. Jei. No saatiin tosiaan sitte tyonantajalta lainaan pari konetta, et selvitaan viikonlopun yli ja ens viikol sit saadaan kuulemma langaton, nii sit toivottavasti saan myos oman koneeni nettiin ja Sannaki voi menna omalla lumiallaan nettiin napparasti.

Perjantai-ilta meni sit tosiaan ekaa Kanadan postausta Teille kirjoittaessa seka kaytiin kaupassa ostamas ruokaa viikonlopulle, tehtiin ruoka, TORTILLAS! ja laitettiin ittemme valmiiks pienta Downtown kierrosta varten. Raamatussa vihjattiin et baareihin kannattaa lahtee jo 9-10 aikaan, jos meinaa. Noh, meil se lahto meni sinne reippaasti 10 jalkeen.

Pysakilla odottelua.

Sanna ois halunnu kesakurpitsan viereensa, ikava Samua kenties?

Aikasta pieni kesakurpitsa on joo.



TORTILLAS ja jalkkariks hedelmia. NAM.

Matkaan kuitenki lopulta paastiin ja aika nopeesti tuli haasteita vastaan. Bussi, joka meijan tietamyksella ois pitanny menna Skytrain asemalle asti, jattiki meijat jo puoleen valiin matkaa, koita siin sit loytaa uus pysakki, jolta seuraava bussi sit noutais. Onneks taas loydettiin ystavallinen paikallinen, joka auttoi ja taas paastiin eteenpain. Skytrain asemalla tuli uusia haasteita, kun mentiin "vanhasta" tottumuksesta samaan skyhin ku aina, ja eihan se menny sinne minne haluttiin eli Downtowniin, mutta jalleen paikalliset oli avuks ja eras nainen opasti meijat melkein kaesta pitaen oikealle laiturille. Sitte paastiinki oikeille raiteille ja oikeaan paikkaan.

PIVOssa

Loydettiin Downtownista etsimamme baari, mutta todettiin sen jonottajien maarasta et skipataan talla kertaa se paikka. Toisen kerran sitten. Ei kuitenkaan lahetty samantien takasin asunnolle, vaan kaytiin ex tempore ostaan 10krt bussiliput laheisesta liikkeesta, 7 elevenista(Kanadalainen kioskin tapainen ketju). Ja sit paadyttiin siihen vieressa olevaan baariin parille. Paikan nimi oli PIVO Public House.

PIVO oli tosi kiva paikka, pieni ja turvallisen tuntunen noin ekaks paikaks. Asiakkaat alko heti tiskilla jutteleen ja haastatteleen ja ystavallisesti kysyivat meita liittymaan seuraansa. Mutta eivat todellakaan jankuttaneet kuten joskus ihanat suomalaismiehet tekevat. vink vink.

Sitte lahdettiin asunnolle pain skytrainilla ja bussilla. Ja taas kerran kohdattiin haasteita. Tiiatteko sen tunteen ku "saat" kavella 20 korttelia! asunnolles jaatavan pissahadan kanssa? Noh, me tiietaan nytte.

Illasta kuitenkin selvittiin ja ollaan bussi aikataulujen suhteen hieman viisaampia. Ens kertaan!