So far so good

Kirjotan vasta nyt teille kuulumiset Vancouveriin matkustamisesta, koska ihana luotto kannettavani ei ole ollut yhteistyokykyinen asuntomme netin kanssa, mutta nyt saimme Finnish home:n koneen lainaan ja elama voi taas jatkua "normaalina".

Matka kohti Vancouveria alkoi sunnuntai-iltana yhdentoista aikoihin. Lähdettiin Kokkolasta tuolloin autolla, saattajina vanhempani. Suunnitelmissa oli nukkua ”koko” ajomatka, mutta ei sitä malttannu enkä kyl saannukkaan kunnolla unta. Typerää koiranunta nukuin välillä. Helsinki-Vantaan lentokentällä oltiin jo aamu viiden jälkeen, käytiin lähtöselvityksessä tai oikeestaan tehtiin se ite koneella, mielenkiintoista. Sit hieman ”kahvittelua” ja viimeset hetket porukoitten kans. Sitte turvatarkastuksen ja halauksien jälkeen päästiin viimein koneeseen. Koneessa istuessamme saatiin kuulla, et lähetään ainaki puol tuntia myöhässä. 

Kanken ja mustis valmiina retkelle.

Meita Sannan kaa hieman jannitti.

Loppujen lopuks päästiin lähteen tunti myöhässä. Lento Lontooseen meni kohtuu nopeesti ja eikä haitannu vaik oltiin myöhässä, kun Heathrow’n kentäl saatiin oottaa jatkolentoa Vancouveriin sellaset reipas neljä tuntia. Heathrow’n kentällä päästiin heti uuteen turvatarkastukseen, joka Sannan kohalla oli läpihuuto juttu. Mun kohalla sit alko piippaamaan ja sain sit kokea rehellisen turvatarkastuksen käsikopelolla ja metallinpaljastimella, jopa jalat mentiin erikseen läpi. hahah. Vinkkinä: riisu myös kengät turvatarkastuksessa, säästät aikaa ja vaivaa. Harmi vaan ku Sanna ei saannu otettua kuvaa.. Ei sil, nauratti ja huvitti vaan, eikä sit sen kummempia ongelmia tullu siitäkään. 

Heathrow'n  kentalla with Sanna.

Pientä purtavaa ostettiin jostain lentokentän myymälästä ja siin ku istuttiin ja nautittiin sain heti juttukaverin Intialaisesta naisesta, joka oli matkalla Dubaihin. Sain heti kokeilla omaa englanninkielen taitoani käytännössä ja hyvinhän se suju. jei 

Lentokentta evaat.

Lopulta avautu meijän lennolle portti ja päästiin koneeseen. Koneessa palvelu toimi ylläripylläri in English, onpa kumma, jos lentoyhtiö on Air Canada. Lento vain oli elämää pitempi, pieni helpotus oli, kun saatiin vähän väliä, jos jonkin näköstä purtavaa ja juomista ja mitä nyt vain kuvitella saattaa. Pitkää lentoa helpotti myös ilmaset kuulokkeet ja leffat, joita sai kattoo omasta näytöstä ja laittaa välil stoppiinki, jos halus nukkua välillä tai no meijän tapauksessa yrittää nukkua. Tälläkin kertaa meni mun kohalla sinne koiranunen puolelle.  

Air Canada oottaa meita. 

Kotoisan oloista with Marilyn and Mustis.

Vancouverissa oltiin jopa etuajassa, mut se hävittiin sit siin ku haettiin työluvat. Jonotus kesti ikuisuuden tai silt se ainaki tuntu. Juteltiin rajavirkailijan kans mukavia mm. Vancouverin Canuckseista ja paljo niien peleihin maksaa liput. Kuulemma too expensive, but let see.

Todettiin myos heti Vancouverin kentällä, että ei oo hienompaa ja silmiä hivelelempää kenttää ku Vancouverin airport. 

Meduusoita Vancouverin kentalla...

Sanna nauttii Vancouverin kentan kauneudesta.

Meitä oltiin onneks vastassa kentällä ja päästiin työnantajan kyydillä asunnolle asti, ilman et tarvi ite miettiä mitä tietä ajaa. Meidän mentori oli myös käynny ostaan meille ruokaa valmiiks asuntoon, ettei ekana tarvi kauppaan suunnata. Aivan loistavaa palvelua.

Käytiin sitte jo illemmalla hieman kierteleen työpaikalla ja tollasta, sit aikasin nukkuun. Sanna kuulemma nukku ku tukki, mut ite en oikeestaan ollenkaan. On maailman mahtavinta olla ihminen joka jännittää mahallaan. Yö meni sit vessan lattialla ja sohvalla nukkues, ku en uskaltannu ihan yläsänkyyn joka välis kavuta.

Ekoista työpäivistä kerron sit seuraavassa postauksessa sekä myös hieman meidän seikkailuista Vancouverissa.