Helsingin Sanomissa oli vähän aikaa sitten juttu varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvattajien tilasta ja miten he kokevat työnsä. Todellakin ikuisuus aihe, josta jaksetaan keskustella ja ihmetellä. Itsekin tykkään aiheesta keskustella, koska haluan muutosta aiheeseen.
Juttu käsitteli pitkälle varhaiskasvattajien lähettämiä palautteita ja omia näkemyksiä varhaiskasvatuksen tilasta ja todellisuudesta. Miten arki näkyy työntekijälle. Ja valitettavasti itse pystyin allekirjoittamaan suuren osan niistä. Kiire, sijaispula ja päivästä selviytyminen hengissä on liian usein toistuvaa, eikä vain satunnaista. Harmi, että jutussa ei enempää avattu miksi kiirettä on. Mielestäni se on olennaista, jotta asiaa voitaisiin alkaa muuttamaan toiseen, parempaan suuntaan.
Jokaisessa varhaiskasvatus eli päiväkoti ryhmässä pitäisi olla yksi lastentarhanopettaja ja esim. 2 lastenhoitajaa. Tämä on se perusrakenne miten ryhmiä on koottu pitkän aikaan. Kokoonpanoon vaikuttaa myös lapsien määrä, joita päiväkotiin olisi tulossa, tilojen koko ja muokattavuus sekä henkilökunnan dynamiikka. Ja lukuisat muut seikat.
Totuus on että kaikkiin ryhmiin ei riitä tarpeellista koulutusta omaavaa lastentarhanopettajaa, jolloin lain vaativa pedagogiikka jää puutteelliseksi, näin 3 lastenhoitajaa yrittää paikata tätä tarvetta. Ilman tarpeellisia työkaluja ja keinoja, jolloin suunnitteluun menee turhaa liikaa aikaa ja kiire kasvaa. Tämä siis esimerkkinä.
Toinen skenaario on, että työvuorot on todellisuudessa laskettu niin, että ryhmässä toimivat 3 varhaiskasvattajaa eivät ole todellisuudessa kuin ehkä 3tuntia samaan aikaan paikalla. Aikasemmin se on ehkä riittänyt. Lapset on haettu hoidosta aikaisin tai lapsilla on ollut sama hoitoaika aina, jolloin toiminnan suunnittelu on ollut ns helppoa sijoittaa noille yhteiselle 3 tunnille, kun kaikki ryhmän varhaiskasvattajat ovat paikalla. Tällöin kaikki lapset ovat päässeet osalliseksi suunnitellusta pedagogisesta toiminnasta, josta vanhemmat maksavat. Nykytilanne on toinen. Lapset tulevat ja menevät miten vanhemmille on parasta, hoitoaika määräytyy maksujen mukaan ja miten vanhemmilla on varaa pitää lasta hoidossa. Toinen lapsi tarvitsee hoitoa vain iltapäivällä. Kun toinen on vain aamulla hoidossa. Tämä tuo oman haasteen lastentarhanopettajalle kun hän suunnittelee pedagogisesti toimintaa lapsille. Miten taata se, että jokainen lapsi saa saman hoidon ja opetuksen vaikka hoitoajat ovat erit? Päiväkodeissa on pitkälti oma rytminsä ja sen rakenteen muuttaminen ei ole helppoa.
Suunnittelulle ei ole varattu riittävästi aikaa ja jos on, missä välissä kerrot 2 tiimikaverillesi mitä olet suunnitellut ja miten se toteutetaan käytännössä? Kun samaan aikaan aamuvuoro on päästettävä nukkarista kotiin, toinen hoitajistasi päästää hänet kotiin, että sinä lastentarhanopettajana saisit kerrankin aikaa suunnitella toimintaa. Samaan aikaan nukkarissa herää 1-5 lasta, kun hoitajaa vaihdetaan. Lapset eivät saa enää unta ja yksi aikuinen ei saa heitä rauhoittumaan, joten hänen täytyy nostaa lapset ylös ja taas suunnitteluaika keskeytyy lastentarhanopettajalla, kun hän opastaa lapsia käymään vessassa, pukeutumaan ja leikkimään hiljaa toisten vielä nukkuessa.
Itse keskeytän suunnittelun näissä tilanteissa, koska lapset ovat tärkeämpiä itselleni kuin niiden suunnitelmien teko.
Toivoisin että päättäjät, jotka asiaan oikeasti voisivat vaikuttaa miettisivät ja kuuntelisivat meitä alan ammattilaisia mitä todellisuus oikeasti on. Toiveena ja tavoitteena kaikilla kuitenkin on halu kasvattaa lapsia laadukkaasti, kiireettömästi ja suunnitelmallisesti. Unohtamatta rakkautta, syliaikaa, höpsöttelyä ja naurua.
