Pony Rescue!

Ja taas tuli lauantai ja lupa nukkua pitkään ja ladata akkuja, jotka viikon aikana kuluu aika hyvin loppuun. Torstaina huomaa jo vähä, et virtaa pitäis jostain saada lisää, ku suurinosa päivä menee haukotelles. Mutta joo, nukuttiin rauhassa ja ku herättiin nii vähä laitettiin naamaa kuosiin ja nopeet skypepuhelut Suomeen ja sit piipahtaan työpaikalle morjestaan työkaveria ja hakeen ohjeet ja liput lauantai-illan tapahtumaan. Saatiin liput ja vinkki, et kantsii kysyä keittiön Jessicalta kyytiä paikan päälle.

Nimi oli tarpeeseen ja hyödyks, koska ei oltu täysin sataprosenttisen varmoja kuka Jessica oli.. Sanna ratkas tilanteen hyvin mallikkaasti huikkaamalla keittiön ovelta "Hi Jessica!", kun näköpiirissä oli kaksi erittäin potentiaalista henkilöä. Noh, saatiin samantien vastaus, täysin eri henkilöltä mitä oltiin alunperin veikattu.. Mutta, ei siin mitään. Sit ruvettiin miettiin, et osaakohan hän suomea vai saadaanko sönkätä asiamme in English.. Oltiin sataprosenttisen varmoja, et englannilla mennään, mut loksahti suut aika kivasti ammolleen molemmilla ku Jessica tuli ja kysy ihan suomeks et haluttiinko tulla hänen kyydillään tapahtumaan. Et seki meni sit paremminku hyvin. 

Aurinko, hyväntekeväisyys liput ja me. Täydellinen yhistelmä. :)

Fiilisteltiin kämpille tallustaessa lippuja ja aurinkoa ja kevättä. Tääl istutetaan jo kevätkukkia ja laitetaan kukkapenkkejä kesäkuntoon. Aika kivaa.

Kukkia kukkia, kivoja kukkia. 

Ihanan keltasia kukkia jo näin aikasin keväällä kasvaa kukkapenkissä.  

Sitte otettiin rennosti, tehtiin aamupalaa, katottiin putousta ja soitettiin lisää skypepuheluita. 

Otettiin tooosi rennosti, koska sovittiin Jessican kans, et lähetään vasta puol kuus tosta Finnish Home:n eestä kohti tuntematonta määränpäätä. Tai siis Sannalle ja mulle tuntematon, Jessicalle hieman selkeempi, onneks. 

Herkullinen aamupala kera putouksen. NAM.

Oleskeltiin siis ja sit valmistauduttiin ilman kiirettä iltaa varten. Ja tällä kertaa jäi jopa luppoaikaa ennen ku lähettiin kyytiä oottaan. Aika ihmeellistä, yleensä mennään viimesille sekunneille asti pitkin kämppää ja laitetaan itteemme. Hups. 

Uudet vaatteet ja vähä uusia korujaki. hihi

Valmiina lähtöön!

Eiku ei viel, Jonnan housut pitää eka putsata teippiharjalla..

Sitte lähettiin matkaan. Täs vaihees voisin vähä valottaa, et mihin oltiin matkalla. Elikkäs meijän työkaverit on järjestänny järjestön tai vastaavan pelastaakseen laiminlyötyjä poneja huonoista oloista. Ja tää oli nyt hyväntekeväisyystapahtuma pelastettujen ja pelastettavien ponien hyväksi. Tapahtuma pidettiin pubissa, jonka nimeä ei muisteta, koska mentiin sivuovesta sisälle. Pubi sijaitsee deltassa, hieman Vancouverin ulkopuolella, mutta kuitenkin suur-Vancouverin alueella. Meillä matkaan meni noin puoli tuntia, että aika lähellä oltiin silti. Lippu makso 20 CADia ja siihen kuulu ruoka, yks juoma ja sitte loput meni ponien hyväksi. Illan teemana oli meksiko. Oli margaritoja, tacoja yms. ja koristeetki oli sen mukasia. Tosi kivasti ja yksinkertasilla koristeilla oli saatu hienon näköstä.

"Pelastettiin" poneja. jei!

Mansikka- ja limemargarita. nam.

Alkuiltaa..

Tacoja, jotka on jotain aivan muuta mitä Suomessa.. Herkullisia. 

Kynttilöitä ja pieniä meksikolaishahmoja.

Pinjata! Joka oli toooosi iso.

Seinille oli laitettu erilaisia julisteita, täs yhenlainen.

Illan aikana oli hiljanen huutokauppa, meksikolaisia tanssiesityksiä, arvontaa ja meijän illan kohokohta oli ehottomasti kolikon heitto. Ideana oli heittää 2 CADin kolikkoa lähimmäks tequilapulloa. Ja meijänhän oli pakko kokeilla kans sitä, noh meijän yritykset meni mettään. Oli kuitenki kiva jäädä seuraan muiden yrityksiä, ku aina kuulu jäätävää hurrausta ku joku ees pikkasenkaan osu lähelle tequilapulloo. Sitte Sannaa lähesty joku vanhempi mieshenkilö, joka halus antaa Sannalle viel yhen kolikon, että Sanna saa kokeilla tuuriaan. Ja niin, no sen pituinen se. Sanna meni ja voitti tequilapullon, eikä oo mikään pieni pullo.. heh

Sanna tekee huudon kamerasta...

Ei irronnu kamera 15 CADilla.. Harmi...

Sannan voittoheitto osu aikasta lähelle.. 

Sanna saa onnittelut ja palkinnon vastaan kilpailun komealta juontajalta.. vink vink.

Jessica, meijän iloinen työkaveri, Sanna ja tequilapullo. 

Meksikolainen tanssiesitys..

Naurettiin aika kauan Sannan "vahinko" voitolle. Tai siis voittajan mielestähän voittoon tarvittiin silkkaa taitoo... Ja aika monet tuli myös ihaileen Sannan tequilapulloo, tottakai.

Ostettiin tosiaan myös arpoja. Niitä myytiin aika hauskalla tavalla. Sait 5 CADilla kätes mitan verran arpoja. Ostettiin sit molemmat, koska hyväntekeväisyys. Voittoja sai myytyjen arpojen summasta puolet ja loput meni hyväntekeväisyyteen.

Arpojen ostoa.. 

Ei voitettu harmi mitään arvoista..

Koko illan ajan maisteltiin erilaisia paikallisia siidereitä ym. juomia. Ja seurusteltiin paikallisten ja työkavereiden kanssa. Ja näiden johdosta ilta meni tosi nopeesti, itseasiassa, joka kerta ku Sanna kysy paljo kello oli, sain lisätä tunnin mitä olin aikasemmin sanonnu. Et ei todellakaan tullu aika pitkäks. Meil oli tosi hauskaa koko illan. Kannatti siis lähtee!

Paikallisia siidereitä, rehellistä kanadalaista olutta, sekä Long Island Ice Tea-drinkki. 

Valomerkki tuli yhen aikaan tai jotain. Ei vahattu kelloo, mut suuri on veikkaus kellon ajasta. Mentiin sit ulos ootteleen taxia. Meijän seurueen tytöt alko ottaan kuvia pubin pihassa olevan heinäpaalitraktorin päällä. Älkää kysykö enempää.. Me ei tiietä mikä se oli. Eikä kyl tiietty et se ees vois liikkua.. Noh, aateltiin, et met kanssa halutaan poseerata. Ja sen verran, et meistä pari hassua kuvaa kerettiin ottaa nii sitte meijät oltiinki jo piiritetty. Puolet pubin naisista ja miehistä oli sen traktorin kyydissä. Ja sit joku viel sai loistavan idean, et lähettäis kiertoajelulle sillä. No sittehän sitä yritettiin ties kuinka monen miehen voimin käynnistää ja saada liikkeelle, mut ei ollu ihan nii yks selitteistä. Porukkaa oli joko liikaa, moottori oli liian tehoton, vai oliko vika kenties kuskissa.. nii ei sit päästy liikkeelle.. Ja täs onki teil video siitä ekasta liikkeelle lähtö yrityksestä. Ollaan Sannan kaa kyydis ja huomaatte varmaan mun hyvin pettyneen reaktion....

Mielenkiintosen heinäpaalitraktorin kyydissä.. hetkeä ennen piiritystä... 

Takasin pubista tultiin työkavereiden kans tilataxilla. Ja päästiin ilmaseks, koko matka. Jos oltais yksin menty nii oltais saatu pulittaa matkasta kevyet 40 CADia. Ja yritettiin nytki tarjota rahaa, et maksettais oma osuutemme, mutta meijän työkaveri ei sit suostunut ottamaan rahaa vastaan. Hänen tyttönsä antoi vinkin, ettei kannata alkaa riiteleen. Annettiin sit periks, lopulta. Tääl ihmiset on sitte liian kilttejä.



Koko sunnuntaipäivä meni sit kämpillä istuessa, ihme ja kumma... Syötiin aamupalaa ja mietittiin, et mitä ohjelmaa katottais nettitv:stä aamupalaa nauttiessa. Kokeiltiin vaikka ja mitä, ruudusta, katsomosta ja areenasta, mutta mikään ei toiminnu. Tai siis ainakaan niistä mitä oltais haluttu kattoo.. Lukuisten yritysten jälkeen hokattiin, et kyseiset sivustot eivät näytä kaikkia ohjelmia ulkomaille.. Putous onneks on katsottavissa ulkomailla. Kuten kaikki muutki suomalaiset jutut.. Uutiset, keskusteluohjelmat yms. Ei vain oikein inspannu. Oisko jollaki ehotusta, mitä suomalaista sarjaa vois/kannattais alkaa seuraahan? Tai tuleeko siel ees mitään maata mullistavaa ohjelmaa nytte? Auttakaa meitä!

Päädyttiin sit kattoon youtubesta pari vedetään hatusta pätkää ja sit Sanna sai loistavan ajatuksen. Ja sen siivittämänä alettiin kattoon Weediä, Hopeanuolen poikaa. Siinä meniki sit sunnuntaipäivä mukavasti sohvalla maatessa. Varsinki ku ulkona oli tosi hohdokas ilma..

Meijän superaamiainen; kananmunia, hedelmiä, ruisleipää avokadolla ja paljon muita herkkuja. 

Rento sunnuntai ja Weed-maraton. Unohtamatta yökkäreitä, villasukkia ja vilttiä. hih.

Koska ulkona harmaata nii ei menty sinne ollenkaan sit. Vaan pidettiin hauskaa sisällä sen sijaan.

Ollaan aina tosi hot!

Tällanen oli meijän kolmas viikonloppu täällä. Hieman menee aika nopeesti. Apua, keretäänköhän tehä kaikkee mitä ollaan suunniteltu.. Toivottavasti.
Terkut kaikille! Toukokuussa nähdään!

Life is a beautiful thing

Torstai = kiinalainen lounas töissä. Saatiin siis Sannan kans syödä ilmaseks kiinalaista vaikka työkaverit ja asukkaat joutuivat kyseisestä huvista maksamaan. Meistä siis pidetään aivan mahtavaa huolta. Kuitenki ennen lounasta käytiin myös pitämässä pieni hetki Special Care puolen asukkaille viriketoimintaa. Muisteltiin ja keskusteltiin vanhojen esineiden avulla asukkaiden omaa elämää. Omalla tavallaan todella mielenkiintonen kokemus. Sitte pidettiin isolle porukalle pääaulassa myös viriketoimintaa, tehtiin pienimuotonen liikuntahetki. Porukka on kyl aina täysillä mukana ku vedetään jotain. Ei tartte siis tyhjälle "salille" höpöttää. heh.

Kiinalainen lounas syötiin alakerrassa, minne järjestettiin vähä erikoisempi tila, että ruokailu tuntuu juhlallisemmalta ja salamyhkäseltäkin. Alue oli rajattu erilaisilla sermeillä ja seinillä ja tunnelma oli kuin oikeassa kiinalaisessa ravintolassa. Piti oikeesti astua sisälle, että näki mitä meil oli siel tarjolla. Ja taas kerran asukkaat, jotka olivat lounaan tilanneet nauttivat oikein paljon. Pienet asiat tekee ihmeitä, se ollaan täälä huomattu.

Chinese Food

Töistä päästyä huomattiin, et Janne on tullu meille kylään. Ja siellähän Janne aka joka-paikan-höylä asensi meille langatonta nettiä. Jei! Testattiin netti ja lähettiin sitte kävelten kohti Champlain punttisalia. Matkaan meni rennot 50min. Matkan varrella oli hurjasti hidasteita, kuten elämää pitempi ja jyrkempi ylämäki. Sekä paljon uusia ja ihania ja erilaisia taloja. Ja taas kerran todettiin, että  tääl ei kyl määräillä siitä milta talot saa näyttää. Tavallaan kiva talsia katuja, ku koskaan ei tiiä mitä seuraava kortteli pitää sisällään.

Kevyt liikenne Marine Drivella ja melu oli sen mukainen..

Löydettiin myös matkan varrelta yleinen vessa, tai no niin ainaki pääteltiin kyltistä ja rakennuski vähä ehkä viittas siihen. Mutta ei tällä kertaa käyty kokeileen, ehkä ens kerralla, jos uskalletaan.. Tollanen yleinen vessa ois kyl ollu tarpeeseen sillon yöllä, sen 20 blokin kävelyreissun aikana.. Sillon ois kelvannu mikä vessa vain..

Yleinen vessa

Näitten takia matka kesti... Mitä nää ees on? (Metallisia katukivikoristeita?)

Taloja Champlainissa...

Champlain Heightsin Community Centre:iin löydettiin lopulta ja mentiin sit testaan puntti samantien. Tällä kertaa itekki tein vähä rankemman treenin. Sali oli jollaki tasolla kivempi mitä Killarneyn, paljo isompi, avarampi ja ehkä uudemmat laitteetki. Saapi nähä kummasta tulee meijän vakipaikka..

Tääl on korttelivahteja ja liikennemerkeis lukee Vancouver, ettei varmasti erehy kaupungista... Kaupunkiylpeys paistaa läpi liikennemerkeistäkin...

Kotimatka meni huomattavasti nopeemmin, koska alamäki ja jäätävä nälkä. Onneks ei tarvinnu nälässä tehä ruokaa vaan lämmitettiin vain lounaalta jääneitä "tähteitä". Vaikka ei ne mitään tähteitä ollu. Saatiin ottaa mukaamme niin paljo ruokaa ku haluttiin/jaksettais kantaa...

Soitin myös synttäripuhelun täysi-ikäiselleni pikkusiskolleni. Olin kuulemma kiva aamupala seura, vaikka olinkin vain kannettavan ruudussa. hih.

Loppuilta meni sitte koulutehtävää tehdessä, liikunnan innoittamana aloitimme liikunnan tehtävän teon. Huom aloitimme, millonkohan saadaan se päätökseen.. hmmm..

Kiinalaista myös iltaruuaksi.

Perjantaina töissä opittiin taas uutta, kun ihana Lori tuli laulattaan asukkaita. Eka Lori laulatti Special Care:in asukkaita, sillä välin Sannan kans koottiin porukka toisella puolella ja ootellessa pelattiin vähä erilaisia pelejä, mm. muistipelejä. Sitte Lori tulikin jo laulattaan isompaa porukkaa. Porukasta huomas, että Lori on todella odotettu vieras. Porukka oli aivan ihailtavan innokkaana mukana toiminnassa, asukkaat osallistuivat lauluihin soittamalla erilaisia soittimia ja laulamalla. Ja tokihan me Sannanki kans laulettiin. Sanna myös soitti asukkaiden kanssa soittimia, kun ite fiilistelin tanssimalla. Mun tanssi sai aika monen asukkaan kasvoille hymyn. Se oli hauskaa. Ootetaan seuraavaa Lorin vierailua innolla.

Iltapäivällä töissä oli taas Caffee Bar, jossa tavan mukaan tarjoiltiin samana aamuna leivottua suomalaista pullaa. Oli aikasta nami nam, taas kerran. Tuntuu siltä, että emännät laittaa, joka viikko aina vain parempaa kehiin.

Namii pullaa..

Ei tuu vesi kielelle ei...

Töistä lähdettiin hieman aikasemmin mitä yleensä ja huomattiin ulos astuessamme, että "aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla KESÄ!". Otettiinki sit muutamat hehkutus kuvat. hih

Aurinko paistaa ja vettä sataa ja matkassa tuoretta pullaa. 

Todettiin, että ei hukata hyvää auringon paistetta sohvalla istuen vaan vaihettiin vähä vaatteita ja lähettiin kohti Downtownia ja Harbour Centreä eli Vancouverin korkeinta rakennusta. Aateltiin et, mennään testaan se nytte, koska kuuluu "pakko-kokea-listalle". Lippu huipulle makso sellaset 12,50 CADia ja sil sai mennä ja kulkea siel koko päivä eli päästiin näkemään myös iltanäkymä. Jo päivänäkymä oli hieno, taloja näky niin pitkälle horisonttiin ku silmä vain jakso nähdä. Ja viel jatku senki jälkeen, kuulemma. Iltanäkymä taasen oli viel hienompi, harmi vain ku sitä ei kameran linssi tallenna samalla tavalla mitä ihmissilmä. Mutta täs teille kuitenki vähä maistiaisia.

Valmiina lähtöön..

Meijän kotikadulla kasvaa pikku palmuja. 

Finnish Homin naapuri islantilainen palvelutalo, saman tien varrella myös saksalainen palvelutalo.

Kotikadulta, kevyitä parin miljoonan dollarin taloja..

Tässä lisää, nää on ekaa lukuunottamatta Victoria Driveltä.

Bussissa on hauskaa. hihi

Ihana ilta-aurinko ja Sanna <3

Sanna kiikaroihti vuoria...

Silmän kantamattomiin rakennuksia ja siitäkin vielä eteenpäin....

Kokkola mainittu!

Gastown (eli vanha kaupunki) eka valaistukatu vasemmalta... Päivä- ja yövalaistuksessa.

Vuorille päin näkymää, myös päivä- ja yövalaistuksessa, Otin muuten ihan vahingossa samoista paikoista molemmat kuvat. Tuuria löytyy kyl täälä!

Käytiin myös "shoppailemassa" hieman "saunajuomia", siideriä ja Sannalle kahvimaitua sekä uudet 10krt bussiliput läheisestä Seven elevenistä. Katteltiin samalla vähä katuja ku ooteltiin et se pimeys tulis ja vois mennä takasin kattoon yönäkymän Harbour Centeriin.

Ku yönäkymä oltiin katsastettu nii lähettiin kotia kohti. Päivällä ku tultiin skyilla Waterfrontin pysäkille (yks päätepysäkeistä), tarkistettiin ihmisiltä lippuja, mutta onneks ei enää sitte ku me lähettiin takasin päin. Eli ei tarvinnu viel kuluttaa lippua. Sitte bussiin noustessa vältyttiin kans lipun kuluttamiselta, ku mentiin pummilla. hups. Pysäkillä bussista oli tulossa ulos rullatuolilla henkilö nii etuovesta ei päästy sisälle heti, eikä siis leimaamaan bussilippua. Ja ku Sanna huomas, et porukka vaan lappaa sivuovista sisälle, niin Sannahan meni paikallisten perässä ja minä tietenkin Sannan perässä. Ei kaveria kato jätetä.. Eli päästiin täysin pummilla koko matka kotia asti. jei!

Siideriä 2litran pulloissa vain 7,50 CADia ja vahvuushan on oikeestaan kaikissa siidereissä se 7%... Ja lauantaina testailtiinki sitte näit eri makui, mut siittä lisää seuraavassa postauksessa...

Harbour Centre on tuolla vasemmalla toi pyöree ikkunarakennus..

Löydettiin Homer Street!!!

Niiih, Downtownissa asutaan näin kivasti, ku keskustan ulkopuolella on sit vähä eri fiilis...

Mielenosoitus kadulla islamistinaisen kohtalon takia...

"Shoppailut"

Iltaruuaks tehtiin ruiskanapurilaisia, porkkana ja myskikurpitsa ranskalaisilla. Ruokajuomana toimi Growers-merkkinen omenalime-siideri. Oli aivan loistava yhistelmä! Siis ruoka ja juoma yhessä.

Mun henk. kohtanen kokki.

Ruiskanapurilaiset erikoisilla ranskalaisilla.. jamii!

Sitte oliki jo saunan testaamisen aika. Pakattiin tavarat mukaan ja saunajuomat kans. Saunatilat oli tosi siistit ja uuden näköset. Löydettiin myös poreamme, mutta sitä ei uskallettu eikä tulla varmaan kokeilemaankaan. Ollaan kuultu sen verran inhottavia kauhutarinoita ammeesta, että tyydytään ihan saunaan. Tarina kertoo, että voi saada tulijaisia mukaansa... Että näin.

Poreallas, josta voi saada tuliaisia...

Meijän sauna. 

Ja saunomisohjeet, hyvin seikkaperäiset sellaset.

Löylyt oli sen verran hyvät, että tullaan käyttämään sitä useamminkin. Iltatoimet, eli Sannan iltalehen kahlaaminen ja mun s-postin tarkistukset ja sit nukkuun.

Lauantain ja sunnuntain menot ja kuulumiset kerron seuraavassa. Siel on sitte tulos aika hauskaa settiä, joten olokaahan valamiina! vink vink.

Nyt lopettelen tähän! Moikka!