Our team, our way

Kauan odotettu maanantaipäivä koitti vihdoinkin, eli töitten jälkeen lähdettiin kohti Downtownia ja Rogers Arenaa. Otettiin ja lainattiin töistä mukaamme muutama siniristilippu ja lähdettiin Samuelin ja Nellan kaa yhes julkisilla keskustaan. Nyt oltais valmiita kannustamaan Koivu, Bäckströmiä ja Wild voittoon Vancouverin Canuckseja vastaan.

Mentiin eka syömään uuteen paikkaan, jota meijän pomo, Evi suositteli meille. Paikka oli Chipotle -niminen meksikolainen ravintola. Ruoka oli hyvää ja sen sai tosi nopeesti ku sai ite valita subway-tyyppisesti mitä halus syödä. Samuel ja minä otettiin burritokset ja Sanna ja Nella otti salaatit. Oli tosi hyvää ja sai valita ottaako tulisia kastikkeita vai eikö. Sanna tietenki otti kaiken mitä sai. hahah

Chipotle: Samuelin ja mun burritokset ja "naisten" salaatit. Ja Sanna tuumas et oli hot hot hot. 

Sitte suunnattiin kengän kärjet kohti Rogers Arenaa ja Vancouver Canucks vs. Minnesota Wild-peliä. Samuel opasti meidät kaukalon vierelle lämmittelyn ajaks, ihan wildin vaihtoaition viereen kannustamaan pelaajia. Tai siis oikeesti kannustettiin vain Koivua ja tässä video siitä. Yritettiin kovasti metsästää kiekkoa, mutta ei saatu vaikka kuinka huudettiin. Mikko oli vähä turhan ylpee varmaan, ei saatu ees pientä hymyä, vaikka huudettiin kurkut suorina Mikkoa.. Ja kaikki muut wildin pelaajat naureskeli ja hymyili meille, syytä ei sit tiietä.

Innokkaat Koivufanit Canucksfanien keskellä.

Näkymää hallista, oli muuten iso. Tonne halliin muuten mahtuu sellaset kevyet n.18 500 katsojaa. Meijän paikat oli tuol ylhäällä, toisella vai kolmannella lehterillä.. Hyvin näki pelin. 

Our team, our way, tollasia mainoksia näkee joka puolella Vancouveria. Lapset ja aikuiset, jotka on canukkifaneja esiintyy noissa mainoksissa.

Esim. tälläsia. Pikkutytöilläki on Bieksan pelipaitoja päällä. Söpöä. 

Sannan kans fiilistellään ennen peliä. Viel on vähän porukkaa, mutta ku peli alko nii tuli täyttä.

Ja siinähän se meijän Mikko on. Vaikka oltiin näin lähellä, nii ei saatu ees hymyä Mikolta.
Bäckström taustalla lämmittelemässä.

Ja lähikuvaa Bäckströmistä.

Ja siinä ku kannustettiin nii innokkaasti nii sit joku wildin kameramies alko kuvaan meitä, eli johonki nauhalle päästiin, mutta lopputulosta ei nähty. Oottako te nähny meijät jossain?

Lämmittely loppu ja suunnattiin kohti omia paikkoja, hieman korkeemmalle. Paikat oli hyvät, nähtiin tosi hyvin peli ja mitä tapahtu, mutta ite videot ei sit oo niii hyviä, koska nii. Ei pokkarikameralla saa kuvattua oikein, mutta koittakaa päästä tunnelmaan mukaan, koska se oli kyl käsin kosketeltavissa. Ei oikein uskaltannu yksinäisinä "wild" faneina huudella wildin maaleille... Ois pian ehkä saannu nyrkistä.. hups.

Tunnelmaa...

Saatte fiilistellä Kanadan kansallislaulua videolta. Meistä tunnelma oli aivan ylisiisti, ku koko areena laulo kuorossa. Varsinki ku täällä porukka oppi kansallislaulunsa vasta täällä olleiden olympialaisten aikana.. Meki osataan laulu ulkoa, asukkaat kun tykkää laulaa sitä kanssa aikasta paljon...

Make some noise! ja yleisöhän totteli.

Ekalla erätauolla saatiin ihastella pikkucanukseja ja niiden pelitaitoja. Yks minicanuks teki jopa maalin ja tuuletti kans asian kuuluvasti maaliansa. Söpö!

Minicanukkeja! Söpöjä!

Tässä ois videota ainoasta Canukkien tekemästä maalista, nauttikaahan. 

Meijän vieressä oli maailman pienin canukkifani. Melkein koko pelin ajan jakso pikkupoika kannustaa äitinsä kans canukkeja. Iskä istu tyynen rauhallisesti katsomossa. Hauskaa..

Toisella erätauolla saatiin "ihastella" Kiss Camia. Osa pariskunnista oli heti mukana, mutta eräs pariskunta ei innostunnu yhtään ja lopulta parisuhteen miesosapuoli näytti kansainvälisiä käsimerkkejä kameralle.. Boring!

Muutama muuki lähtenny kattoon peliä.

Ottelu päätty Canucksien häpeäksi 1-3. Porukkaa alko valuumaan areenalta poies ku peliä oli jäljellä 5min ja viel enemmän ku oli enää 3min, saati sit ku viimenen minuutti alko. Toisaalta ihan hyvä, koska areena oli tooosi täynnä ja siel oli tosiaan vain muutama ihminen kattomas matsia. Bäckström muuten palkittiin yhdeks pelin parhaista pelaajista. Ei huono ollenkaan. 

Meki valuttiin porukan mukana eka Canucksien fanikauppaan ja sit sieltä yksille läheiseen baariin. Ideana oli, että vältytään pahimmalta skytrain/bussi ruuhkalta, koska oikeestaan kaikki suuntas samantien skyippiin että pääsee kotia, koska se on nopein ja helpoin. Joten ei oltais päästy kuitenkaan kotia heti. 

Mentiin Lamplighter-nimiseen baariin, ollaan Sannan kans yritetty katsastaa se aikasemmin jo, mut sillon paikka oli ihan täynnä ettei ees kahta pientä paikkaa löytynny meille. Nyt oli parempi tuuri ja päästiin istumaan ja nauttimaan yhet huurteiset ennen kotia menua. 

Lamplighter-baari ja Gastownin valot.

Yksille, Sannan ja mun Magnersit ja Samuelin Guinness. 

Sisältä baarista, nyt ei ollu nii paljo porukkaa ku viime yrittämällä.

Tiistaina töissä pidettiin asukkaille levyraatia ja soitettiin pari suomalaistaki kappaletta ja yllättävän hyvin asukkaat niistä tykkäs ja suomalaiset oli ihan innoissaan. He nauttii toden teolla aina ku tehään jotain joka liittyy Suomeen ja suomalaisuuteen. Ja täällä myös osataan arvostaa jokaisen kansalaisuutta, se on tosi hienoo nähä.

Levyraadin pistetilanne. Suomalaiset kappaleet hiveli myös asukkaiden korvia.

Tiistaina sitteku päästiin töistä nii alettiin tekeen koulutehtäviä hulluna, koska halutaan osa ees poies alta ennen hawaijin matkaa. Ja saatiinki sit yks vähä isompi tehtävä tehtyä. JESH! Illalla pestiin myös pyykkiä, alko nimittäin puhtaat sukat loppua kesken.. hups.
Sitte yöllä herättiin kolmelta ylös jutteleen koulukavereitten kans ja opiskeleen heidän kanssaan. Mentiin takasin nukkuun 5 aikaan. Joten keskiviikko aamuna ku herättiin töihin nii oltiin hieman väsyneitä. Päivä meni silti töissä mukavasti, koska asukkaille voi ihan hyvin sanoo et on väsynny ja kertoo syyn nii ne "surkuttelee" meijän kohtaloo yhdessä meijän kans.
Töissä syötiin kiinalaista lounaaks, kun heidän ammattiliitto tarjos heille lounaan, nii meki saatiin. Oli kyl hyvää. Ja saatiin myös viemisiä kämpille, maalari toi meille ite leivottua ruisleipää ja pussissa oli myös muutama mariannekarkki. nam.

Ite leivottua reisleipää, ai että maistuu hyvältä. Kiitos maalari. 

Töitten jälkeen keskiviikkona askarreltiin koulutehtäviä vähä lisää ja saatiinki tehtäviä valmiiks! Hyvä me!
Sitte otettiin oikeesti rennosti ja katottiin Domino-leffa. Eli aikasta rauhallinen ilta oli meillä keskiviikkona. Mutta välillä pitää myös rentoutua, että jaksaa viikonloppuna mennä. heh heh.

Ens kertaan rakkaat!