Lauantai, nyt jo?! Viikot menee nopeesti ja viikonloput viel nopeemmin. Joko tehdään tosi paljon kaikkee, ettei kerkee tajuta ajan kulua tai sitte tääläpäin maapalloo vuorokaudessa on vähemmän tunteja.. Hmmm, kumminkohan on...
No joka tapauksessa, nukuttin tapamme mukaan "pitkään", soiteltiin skypepuheluita Suomeen ja katottiin viimenen Putous kera aamupalan. Herkutellaan aika vahvasti aina viikonloppuna aamupalan merkeissä. Viikolla ei oikein kerkee syömään asunnolla kunnon aamupalaa, ku saadaan syödä se töissä. Töissä on kyl kans aika ruhtinaallinen aamiainen; saa valita paahtoleivästä, munakkaasta tai puurosta mieleisensä yhistelmän. Ja sitte tiettyinä aamuina on myös pannaria ja nakkien tai sen tapaisia herkkuja tarjolla. Ja siihen päälle kahvi, tee ja erilaiset mehut, harmi ku ei saa sitä ihan rauhassa ja ajan kans nauttia...
 |
| Ruhtinaallinen aamupalamme kera Unicef-putouksen. |
Tällä kertaa Sanna askarteli meille keltasista mangoista (onko oikee termi?) timantteja. Tai no mun mielestä ne näyttää ihan timanteilta. Nuo mangot on aivan superhyviä, harmi vaan ku se näkyy myös hinnassa. Turhan kalliita meijän budjetille, mut oli pakko kokeilla, ku meijän työkaveri, Ritva, hehkuttaa niitä koko ajan. Syötiin myös Ritvan vaikutuksesta superjogurttia, joka pitää sisällään maustamatonta jogurttia, erilaisia hedelmiä ja marjoja sekä kaiken kruunaa kaneli. On aivan loistava yhistelmä! Suositellaan kaikkia kokeilemaan. Ei tartte karkkia syyä ku syö tollasta comboo. NAM!
"Jälkkäriks" syötiin suomalaisittain leivottua kanelipullaa. Oli kans aikasta hyvää.
Syyään sen takia lauantaisin toosi tukeva aamupala, et jaksetaan sit päivä mennä ja touhuta. Sekä senki takia, ettei tarvi ennenku vasta illalla syyä seuraavan kerran. Toiminnu ainaki tähän asti hyvin.
 |
| Meijän hedelmäherkut. nam! |
Tällä kertaa lauantain suunnitelmissa oli käydä salilla nostamassa vähä punttia, mutta koska ilma latisti taas kerran kokonaan meijän fiilikset, nii alettiin vaan valmistautua iltaa varten. Sovittiin, että lähetään Samuelin ja Nellan kanssa keilaan ja sitte sieltä syömään jonnekki porukalla. Samuel ja Nella on yhteisöpedagogiopiskelijoita samasta koulusta mistä me, mutta eri yksiköstä. He käyvät joka viikko Finnish Homella pitämässä erilaista ohjelmaa asukkaille. Todella mukavia uusia tuttavuuksia. hih.
Noh, saatettiin ittemme valmiiks ja lähettiin ulos, jossa ihme ja kumma paistoi aurinko. aH! Kuinka ihanaa! Nella ja Samuel oottiki meitä jo tossa kadun varressa uljaalla ratsullaan. Samuel on ostannu itelleen auton, koska he saavat harjoittelunsa aikana matkata ympäri Vancouveria sekä senki takia, koska heidän majapaikkansa sijaitsee hieman kauempana keskustasta, että oli helpompaa heille hommata oma auto.
 |
| Asukuva |
 |
| Halikuva. hih. <3 |
 |
| Taiteilin Sannalle kampauksen, tuli aikasta hieno! Vai mitä tykkäätte? |
 |
| Sanna ja Samuelin ja Nellan upea ratsu... |
 |
| Sanna, Nella ja Samuel. |
Lähettiin matkaan ja kohti läheistä keilahallia, joka sijaitsee tossa Marine Driven varrella. Bongattiin se kerran yks kauppareissu Sannan kans. Meille kävi vain aika köpelösti. Paikka on niin suosittu, että se oli täyteen buukattu. Siel oli parit synttärit ja muuta porukkaa. Joten jouduttiin luopumaan siitä suunnitelmasta.
 |
| Ei täälä ainakaan sada koskaan.. Ja tähän keilahalliin yritettiin mennä.. |
No ei kuitenkaan masennuttu, vaan Samuelilla oli heti varasuunnitelma takataskussa. Ja lähettiinki samantien takas tienpäälle ja suunnattiin kohti Downtownia. Matkan varrella ihasteltiin maisemia ja silmän kantamattomiin jatkuvia pienien talojen täyttämiä mäkien huippuja. Uskomatonta, kuinka kaunista voi olla asutusalue, joka on täyteen buukattu... Kauhisteltiin myös Vancouverin liikennettä ja sen liikennesääntöjä. Samuel valotti meitä, et tääl on olemassa vähä erilaisia STOP-merkkejä mitä Suomessa. Jos STOP-merkin alla lukee esim. "4way", saa se joka tulee STOPille ekana mennä myös ekana. Eli aikasta sekavaa ja saa olla todellakin hereillä liikenteessä. Tääl ei myöskään aina ole vasemmalle kääntyville nuolivaloja, vaan mennään sitte ku pystytään. Oikealle saa kääntyä aina, jos on tyhjä väli liikenteessä. Omalla tavallaan tuo sääntö nopeuttaa, mutta saa siinäki olla hereillä. Todettiin myös, että Samuel on omaksunnu tosi hyvin paikalliset liikennesäännöt. Sai olla luottavaisin mielin kyydissä.
Samuel ja Nella vei meijät uuteen paikkaan, Granville Islandille. Kyseessä on pieni saari ihan Downtownin vieressä ja yhden sillan alla.. Granville Island oli tosi kiva ja ihana Käytiin aika nopeesti tutustuun paikkoihin, että osataan sitte päinemme mennä paremmalla ajalla ihasteleen paikkoja. Käytiin isossa
toria muistuttavassa marketissa; siel oli hedelmiä, ruokaa jokaisesta maankolkasta sekä kaikkea mahollista tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa. Sieltä varmaan tarttuu jotain mukaan ku mennään ajan kans pyöriskelemään.
 |
| Granville Islandista kartta, inhottavasti peilas, mutta kyl tosta jotain saa selville. Public Market vasemmalla ylhäällä ja myöhemmin tekstissä mainitsemani ravintola oikealla alhaalla. |
Ei tosiaan kovin tarkkaan keretty paikkaa käydä läpi, koska Nella ja Samuel oli luvannu yhdelle heidän tutulleen, että nähdään porukalla hänen luonaan. Ja mennään sitten siitä syömään jonnekkin. Oltiin Sannan kans jotenki ajateltu, että Nellan ja Samuelin ja tän heidän kaverinsa lisäksi meitä ei oo muita, mutta... Toisinkävi, tutustuttiin Nellan ja Samuelin kaveriin, Kristiinaan sekä tavattiin hänen 15 ystäväänsä. Mentiin siis tooosi isolla porukalla Granville Islandilla sijaitsevaan Cats Socialhouseen syömään.
 |
| Burrard Bridge ja Downtown iltavalaistuksessa. |
 |
| Illan ravintola, Cats SocialHouse. |
Paikka oli selkeesti nuorison suosima paikka. Todella viihtyisä, mutta ei kyllä oltais päinemme sinne menty, ei ainakaan jos kukaan ei ois suositellu sitä meille...
Ravintolaan päästyämme kohdattiin heti ongelmia. Kristiina oli tehny varauksen, mutta varaus olikin unohdettu tai jotain, eikä siis päästy heti pöytään istumaan, vaan seisoskeltiin jonku aikaa tyhjän panttina. Mutta koska Kristiina oli synttärisankari sekä joskus aikaisemmin työskennellyt kyseisessä paikassa, saatiin tosi nopeesti palvelua ja anteeksipyyntö kera kierros baarin laskuun! "First round on me."
 |
| "Kippis!" |
Päästiin pöytiin istumaan jossain vaiheessa, pitkähkön odottelun jälkeen ja sitte alko se pöytien säätäminen. Meijän seurue alko ihan ite, oma-aloitteisesti järjestelemään pöytiä, että kaikkia pääsisivät saman pöydän ääreen syömään. No yhtä säätämistähän se oli, mutta erityisen hauskaa seurata vierestä. Voitte kuvitella ku yli 15hengen porukka tulee kohtuullisen pieneen ravintolaan höystettynä sillä, että varaus on unohdettu...
Noh, saatiin kuitenki juomaa ja syömistä lopulta. Ja oli kyl hyvää ruokaa. Otettiin Sannan kans molemmat kanahampurilaiset, joissa oli pekonia ja sipulirenkaita sekä maalaisranskalaiset lisäksi. NAM.
Syönnin jälkeen meijät kutsuttin Downtowniin jatkoille, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti, koska oltiin suunniteltu, et mentäis sunnuntaina North-Vaniin eli North Vancouveriin ja siellä sijaitsevaan luonnonpuistoon seikkailemaan ja nauttimaan auringosta.
 |
| Kanahampurilaiset, maalaisranskiksilla. Sanna ruokajuomana valkkaria ja mulla paikallista olutta. Pakko oli maistaa. Ja maistu aikasta hyvälle, parempaa mitä Suomessa... |
Päästiin Samuelin ja Nellan kyydissä takasin asunnolle, matka meni tosi nopeesti, vaikka navigaattori sekoili välillä. On se kumma ku nykyteknologialla navigaattori ei tunnista tasoeroja... vink vink. Onneks Samuel tuntee jo aika hyvin kaupunkia ja me tunnistetaan Sannan kans meijän kotikulmien lähikadut. Päästiin yhteistyöllä perille.
Sunnuntai alotettiin kans rennolla otteella. Sanna soitti useita skypepuheluita rakkaalleen. Huomas, että kevyt välimatka aiheutti pieniä kommunikointi katkoksia ja häiriöitä. Lopulta saatiin Samu langanpäähän ja kokattiin sitte yhes aamupalaa tai siis Samuhan kokkas itelleen iltapalaa... Mikä aikaero?
 |
| Meijän aamupala kera Samun. hih |
Aamupalan jälkeen lähettiin kohti North Vancouveria ja Lynn Canyon Parkia. Matkustettiin eka tutulla ja turvallisella nro.20 bussilla lähimmälle Skytrain-asemalle eli Broadwaylla olevalle. Sieltä otettiin millenium line kohti Waterfronttia. Waterfrontin asemalla kävi tuuri, sattu niiiin sopivasti Seabus tulemaan kohalle, et ooteltiin vaan vajaat 10min. Matka Waterfrontilta toiselle puolelle Burrard salmea, kestää noin 15min. Eli parhaimmillaan saa oottaa seuraavaa seabussia 30min... Onneks meille sattu hyvä tuuri.
 |
| Kesä tulee! Jei! |
 |
| Lähdössä kohti North-Vania. Ollaan aika samiksia, molemmilla samanlaiset letit. Aurinko <3 |
 |
| Ei ainakaan juostu bussiin 200m, KOVAA... Hieman naurattaa sen jälkeen... |
 |
| Bussissa on kiva matkustaa, kun koko bussi on meidän, koska tullaan päätepysäkiltä kyytiin.. |
 |
| Sanna ottaa rennosti.. |
 |
| Ja minä myös.. hih |
 |
| Ja kerettiin Seabussiinki. Jei! |
 |
| Siel se North Vancouver meitä odottaa.. |
North-Vanin puolella otettiin bussi nro. 219, joka vei meijän suoraan Lynn Canyon Parkin sisäänkäynnille. Puisto on täysin ilmainen ja osittain luonnonmukainen. Paikoitellen oli rakennettu "pitkospuita" kulkemisen helpottamiseksi, mutta huomas kyl heti ku poistui pääväyliltä, joille ei oltu enää rakennettu pitkospuita.
Ekana bongattiin kuuluisa riippusilta, suspension bridge. Sanna uskalsi ottaa muutaman kuvan, kunnes alko pelkään puhelimensa puolesta niin paljo, että laitto sen visusti laukkuunsa turvaan. Oli nimittäin aika rennon pitkä pudotus alas virtaavaan jokeen, että ei kiitos. Silta myös heilu aika kiitettävästi, johtu suurimmaks osaks väenpaljoudesta. Oli tooosi siistiä, vaikka itteeki rupes vähä hirvittään, et keikkaakohan koko silta kohta.
 |
| Lynn Canyon Park, here we come! |
 |
| Vähä jänskättää... hihiii.. |
 |
| Maisemaa... |
 |
| Suspension Bridge Lynn Canyon Parkissa näyttää tältä.. |
 |
| Maisemaa, aika hurjan kaunista! |
 |
| Täs Sanna viel uskaltaa ottaa kuvaa... |
 |
| Nyt jänskättää ihan oikeesti, ollaan jo riippusillalla.. |
 |
| Mutta pystyttiin myös nauttimaan, koska kaunista! |
 |
| Toisessa päässä siltaa Sanna oli jo sinut ja uskalsi vähä pelleilläkki... heh heh |
Kierreltiin ja ihasteltiin puistoa läpi ihan rauhassa. Aurinko paisto pitkästä aikaa niin nautittiin myös siittä oikein urakalla. Otettiin tooosi paljon kuvia ja täs vain osa niistä. Ehkä mennään viel uudestaanki käymään, koska kierrettiin vain osa puistosta läpi.
 |
"Missä mää oon?"
No tietenki palaneen puun sisällä... |
 |
| Ei ainakaan rakasteta aurinkoa... |
 |
| Vähä faktaa... |
 |
| Mustiski nautti täysin rinnoin Lynn Canyon Parkista. hihii, barbiksille terkkui! |
 |
| Ei ainakaan ollu kirkasta vettä... |
 |
| Hihi. Sanna <3 |
 |
| En sano mtn, antakoot kuvien puhua puolestaan... |
 |
| Sanna halaa pientä puuta... |
 |
| Kaunistako? |
 |
| Muutamat portaat ja kevyet korkeuserot... |
 |
| Joku onnekas asuu ihan puiston vieressä... Huomatkaa ovenpielessä roikkuvat liput... |
Takasinpäin tultaessa "napattiin" bussi vauhista ja otettiin muutama juoksu askelkin, että kerettäis siihen. Ja lähettiin sit takasinpäin, kohti Downtownia ja kotia. Tultiin eri bussilla poies ku mentiin niin nähtiin vähä eri maisemia. Oli tooosi mahtavat näkymät ku tultiin "alas", kaupunkia näky pitkälle, koska jäätävät korkeuserot.
Ja taas kerran ku päästiin Seabus asemalle, odotteluaikaa oli sellaset 4min.. Eli taas meni niiin nappiin aikataulutukset. Se vain huomattiin, että kyl matkoihin menee vain aikaa, jos lähtee kauemmaks. Katteltiin ohjeita ja tollasia ennen matkaan lähtöä aamulla ja todettiin et aikaa menee sellaset kevyet 2h per suunta. Otettiin "aikaa", et kauan meiltä meni ja saatiin todeta, et kyllähän se lähemmäks kahta tuntia meni se matkustaminen. Mutta aika meni tosi nopeesti molemminpäin, koska on tosi helppoa liikkua noilla julkisilla täällä.
 |
| Juuri sopivasti seabussia odottamaan... |
Ilta meni syödessä ja koulutehtäviä rustatessa. Ja tottakai katottiin myös Weediä. Eli rento ja erittäin nautinnollinen sunnuntai oli meillä. Hyvä jatkaa kohti työviikkoa. hih.
 |
| Iltaruuaksi, Sannan tekemiä lihapullia sekä kasvisranskalaisia. Jälkkäriks hedelmiä. |
 |
<3
Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti