Fed Up

Ravitsemus ja lihavuus ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Itsekin olet asiasta alkanut kiinnostumaan viime vuosian enemmän ja enemmän. Aluksi henkilökohtaisella taholla, terveellisten elämäntapojen kautta kuin myös painonpudotuksen myötä.

Koen, että en ole missään vaiheessa syönyt järjettömän epäterveellisesti. Herkut ja roskaruoka olivat lapsuudessani todellista herkkua ja vain viikonlopun tai lauantain herkkuja. Arkisin ja viikonloppuisin ruoka tehtiin itse ja mahdollisesti jopa yhdessä. Isovanhempani opettivat minulle ruoanlaittoa ja äiti otti mukaan ruoanlaittoon ja pöydän kattamiseen. Yläkoulussa ollessani itse laitoin perheelle ruokaa. Koulusta kotiin, ruoanlaittoa ja kotiläksyjä, perheen kanssa yhdessä syömistä. Normaalia arkea. Ruoasta nauttimista.

Kotoa muutettiin poies, aloitettiin oma elämä ja omat rutiinit, jolloin herkut alkoivat olla osa arkea. Kaupassa sai käydä ihan itse ja ostaa mitä halusi, jolloin helposti joutui heräte ostosten uhriksi ja kaupasta lähti mukaansa erilaisia herkkuja; karkkia, suklaata, sipsejä, jäätelöä, valmis aterioita, kastikkeita. Kaikkea joka helpotti arkea ja nopeutti ruokailua. Miksi tällainen ajattelu alkoi syrjäyttämään terveellistä ja rauhallista ruoasta nauttivaa ajattelua?

Myöhemmin ammattikorkeakoulussa opiskellessani tulin aiheesta enemmän tietoisemmaksi ja aloin kiinnittämään huomiota siihen mitä laitoin suuhuni. Nopeasti alkoi paino tippua ja olo oli todella energinen.

Miksi otan asian esille blogissani, jonka tarkoitus on keskustella ja pohtia varhaiskasvatuksen iloja, haasteita ja ideoita?
Noh, katsoi Netflixistä dokumentin nimeltä, Fed Up, joka kertoo ruokateollisuuden järjettömästä lobbauksesta joa 30 vuoden ajan. Sekä sen aiheuttamista haitoista lasten ja aikuisten terveyteen kansainvälisellä taholla. Dokkari käsittelee pitkälti jenkkien ongelmaa ja miten asia ilmenee heille, mutta sama tilanne on meillä koto-Suomessa. Ja se on järisyttävää. Olemme "pieni ja eristäytynyt" maa pohjoisessa, mutta silti jenkkien lobbaajat vaikuttavat meille asti.

Tomi Kokko nosti aran aiheen esille omalla dokkarillaan, "30 päivän ihmiskoe". Kyseinen dokkari oli vain pieni pintaraapaisu aiheeseen ja suomalaisen ruokailukulttuurin ongelmakohtiin.

Haluaisin kaikki varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät miettimään asiaa tarkemmin. Mitä lapset syövät päivähoidossa? Miksi? Voisiko ruoka vaikuttaa lasten kehitykseen ja käytökseen? Voisiko ruoka olla lääke?

Ruoka voi olla omalla tavallaan lääke. Yhdessä vietetty aika ruokailujen yhteydessä mahdollistaa sen, että lapsen kanssa viettää aikaa, näyttää hänelle, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Annetaan lapselle mahdollisuus purkaa ajatuksiaan ja huoliaan. Annetaan lapselle esimerkki mitä syödään ja miten syödään. Yhteiset ruokailuhetket voivat olla mahdollisuus ja avain moniin haasteisiin.

Haluaisin että viralliset ravitsemussuositukset muutetaan tai annetaan päiväkodeille mahdollisuus tehdä asiat eritavalla.

Koen, että omassa päiväkodissa missä olen tällä hetkellä töissä, voitaisiin muuttaa niin paljon ruokailun suhteen, jos sen ei tarvitsisi noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia.
Haluaisin vaihtaa margariinit voihin. Rasvaton maito veteen tai "punaseen"maitoon. Triplasti enemmän kasviksia ja hedelmiä nykyiseen verrattuna, jolloin jokaiselle lapselle on ehkä juuri ja juuri yksi tomaatin tai kurkun pala! Voisiko lapsille tarjota monipuolisesti kasviksia päivittäin? Ei vain sitä yhtä lajia vaan 3lajia? Kahta vanhaa tuttua ja turvallista ja yhtä uutta ja maisteltavaa uutuutta? Joissakin päiväkodeissa on käytössä ns. Sapere-toiminta, joka auttaa lapsia tutustumaan ja kasvamaan ruokailun parissa ja on oiva työväline varhaiskasvattajille työssään, mutta se ei ole ratkaisu tällä hetkellä, koska se ei ulotu itse ruokailuhetkiin ja tavalliseen arkeen.

Ymmärrän, että tämä koneisto on paljon isompi ja vaikeasti käännettävä kuin haluaisin sen olla. Olisi kuitenkin mahtavaa jos lasten vanhemmat alkaisivat vaatimaan lapsilleen parempaa, jolloin paine muuttaa toimintaa tulisi asiakkailta eikä työntekijöiltä.

Toivoisin, että alkaisimme käymään tätä taistoa lihavuutta, diabetestä ja muita sairauksia vastaan yhdessä yhteiskuntana. Yhdessä päättäjien, ravitsemustyöntekijöiden ja varhaiskasvattajien kanssa ja mikä tärkeintä perheiden kanssa.


Haastan lukijani 10päivän FED UP-haasteeseen. Vältä 10päivän ajan lisättyä sokeria, prosessoituja ruokia. Älä koske eineksiin, joista et tiedä mitä ne sisältävät. Muista, että lisättyä sokeria on yllättävissä paikoissa. Ja oma huomautus, "kevyt"tuotteet eivät ole tervellisempiä, kuin se tavallinen vastaava tuote vieressä kaupan hyllyllä. Keinotekoiset makeutusaineet ovat aivan yhtä paha kuin sokeri itse, elleivät jopa pahempia.