Hellurei ja hellät tunteet! Näin se aika vain rientää. Eka kuukausi on nyt vietetty täällä afrikan maaperällä ja eka harjotteluki on paketoitu. Kolme viikkoo New Lifessa meni tosi nopeeta ku oltii joka viikko eri osastolla tutustumassa ja auttamassa henkilökuntaa. Vauvat sulostutti ekalla viikolla niin että henki meinaa salpautua ihastuksesta ja ihmetyksestä. Pieniä vauvoja makaa lattialla olevalla patjalla sikin sokin kaikessa rauhassa ja autuudessa. Välillä joku parahtaa itkuun mutta se ei haittaa kun ympärillä on hoitajia ja vapaaehtosia antamassa huomiota ja rakkautta noille pienille kääröille. Viikon aikan kerkes hyvin rakaatua ja kiintyä muutamiin vauvoihin. Saisko yhden ees ottaa mukaansa?
Toinen viikko meni aivan yhtä nopeesti kun oltiin taaperoiden puolella eli noin 1-2vuotiaiden kanssa. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä niin heti sai kolmen pojan ryhmä meiltä lempinimen "kauhukolmikko". Menoa ja meininkiä riittää näillä pojilla ja kyllähän he myös jäivät mieleen ja sydämeen nopeasti. Kuinka vois olla rakastumatta pikku poikaan joka tervehtii sinua halauksin ja suukoin ensimmäisenä kun näkee sinut aamulla? Harjottelun lopuks käytiin aanoon heipat näille pojille ja itkuahan siinä sai pidellä. Pojat tulee vuorotellen halaamaan ja suukottelemaan sinua ja kerta ei riitä mihinkään heille. Rakkaus ja ikävä tulee heitä.
Kolmas viikko oltiin orpokodin alakerrassa olevassa erikoisyksikössä jossa asustivat vammaiset lapset ja voi että! Kyllä hekin osaavat ihastuttaa ja saavat hymyn huulille. Viimesenä päivänäkin muutamat lapset iskivät iha ällikällä kun näyttivät sellaisia reaktioita ja tunteita mitä ei ehkä aikaisempien päivien perusteella olisi uskonut. Unohtamatta tietenkään ihanaa henkilökuntaa. Heidän kanssaan naurettiin ja pidettiin hauskaa. Ja osan kanssa ehkä nähdään myös vapaa-aikana jatkossakin.
Nyt kuitenkim nokka kohti uutta seikkailua. Maanantaina lähdetään Masai Mara safarille, Kenian eteläosaan jossa ollaan kaks yötä telttamajotuksessa. Jännittävää! Toivottavasti nähdään ja kuullaan kaikkee ihmeellistä. Kamera onkin jo valmiina koitokseen.
Safarin jälkeen aloitetaan sitten uusi harjoittelu Sannan kanssa Kisumun ulkopuolella pienessä kylässä jonkinlaisessa lastentarhassa tai vastaavassa. Swahilia tullaan kuulemaan ja katotaan kui paljo kyläläiset osaavat englantia.. Tulee jännät paikat, veikkaisin. :D
Tähän postaukseen ei taaskaan tuubkuviakoska kaikki kuvat kamerassa ja laiska kun olen niin konetta en jaksanut värkätä auki. Mutta malttakaa! Kyllä niitä kuvia tulee vähintään faceen ja instaan!
Nyt aamupalalle ja uuteen päivään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti