Asante sana Kisumu!

Jambo!

Ei houkuta yhtään eiii... :D

Nyt ois harjoittelut harjoteltu ja opparia varten tehty Keniassa kaiki voitava. Nyt lähdetään vähä lomailemaan rannikolle. Mombasan valkoiset hiekat ja Intian valtameri suorastaan huutaa mun nimeä. Maanantaina lento Kisumusta ja melkei  kaks viikkoo vietetään rannikolla, ehkä seikkaillen ehkä vain maaten ja palvoen aurinkoa. Aika näyttää. Meillä kun ei ole kelloja vain aikaa. ;)

Mombasan valkoiset hiekat. AH!

Mombasan Tusks.

Nyt alkaa kuitenkin tuleen ikävä Kisumua. Kotiin lähtö on niin lähellä että ei tiedä miten päin olisi. Samat tunteet käytiin läpi myös Vancouverista lähtiessä. On tää mielenkiintosta. Asiat joita tulee ikävä on paljon, kuten ihmiset ja heidän ystävällisyys, ruoka (ugali, sukuma wiki, chapati, mandazit, Stoney!  Ja monet muut herkut! Onneks osaa voi yrittää tehä Suomessa. Myös aurinkoa ja lämpöö tulee ikävä. Huoleton elämän asenne ja ns. kiireettömyys ovat myös asioita, joita koti Suomessakin voitaisiin kokeilla. Ja meijän parveke tv! Se on tarjonnu ihmeteltävää ja ihasteltavaa samoin kuin koko meijän ryhmä rämä, ollaan naurettu ja haparoitu samaan aikaan. Näitä ihania ihmisiä tulee enemmän ja vähemmän ikävä.

Meidän poppoo. Tämä kuva otettu reissun tokalla viikolla...

Tässä Matleena ja Laura on ihastuttamassa meidän loistavaa porukkaa. Tää kuva on allekirjoittaneen synttäreiltä. Ja tästäkin on aikaa!

Toisaalta, näitä asioita ei tule ikävä: veden kantamista, ainaista hikoilua vaikka vain istut, nyrkkipyykin pesua, asioista tinkimistä, liikennettä, suihku josta tulee vaan tuli kuumaa tai jääkylmää vettä. Sähkökatkokset, vesikatkokset, hyttysverkon alla nukkuminen, sandaalit jalassa sisälläkin..
Osa asioista on pieniä, mutta niistä huomaa että kuinka paljon kaipaa Suomea ja esim puhasta ilmaa ja vihreää nurmikkoa jossa voi tepastella avoin jaloin!

Tätä reissua muistellaan pitkään, rakkaudella ja haikeudella ja sitähän sanotaan että aika kultaa muistot. ;)
Ehkä vielä jonain päivänä tulen takaisin Afrikkaan.. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, kuten en olisi uskonut AMK:hon lähtiessäni että kaksi kolmen kuukauden ulkomaanvaihtoa tulen kokemaan opintojeni aikana. Tää on aivan uskomatonta. Suosittelen kaikille lähtemään vaihtoon, jos vaan on mahdollista. Näitä kokemuksia ei saa kotimaassa! Samalla oppii myös itsestään asioita sekä oppii arvostamaan kotimaataan entistä enemmän. Home sweet home.

Nyt lopettelen tähän, alan aamupalalle ja valmistautumaan toiseksi viimeiseen viikonloppuun täällä Kisumussa. Terkkuja sinne Suomeen! Pian nähdään!

-Jonna

Matkailu avartaa..

Teretere. Edellinen blogiteksti oli kirjotettu valmiiks mut julkasta olin näemmä unohtannu. Ja noistaki viikoista on jo aikaa. Tässä välissä oon kerenny vähä sairastaa. Pientä flunssaa ja kurkku kipua, mut ei sen vakavampaa. Ollaan myös tavattu SLEY:n lähetystyöntekijöitä, joiden matkaa tai oikeestaan asumista ja työtä voi seurata SLEY:n sivuilta löytyvän blogin kautta. Pääsimme siis tutustumaan paikallisin voimin ylläpidettävään orpokotiin Matongon kylässä, lähellä Kisiin kaupunkia. Kokemus oli hieno ja erillainen kun vertaa meidän ensimmäiseen orpokoti vierailuun joka on amerikkalaisten perustama. Ollaan juhlittu mun synttäreitä, käyty kirkossa ja shoppailtu tuljaisia. Aurinkoa ollaan myös tottakai otettu ja tehty paikallista ruokaa itse kotona ja uskallettu myös syödä kadulla tehtyä ruokaa eikä ees menny maha sekasin!

Ollaan tutustuttu tosi paljo erilaisiin paikkoihin ja organisaatioihin, mutta päällimmäisenä on kuitenkin katulasten parissa tehtävä työ. Täällä on tosi paljon katulapsia ja etenkin poikia. Tytöt viedään jo muutamannkadulla vietetyn päivän jälkeen turvaan ja saamaan apua, kun pojat voivat olla vuosi kausia kadulla saamatta apua ongelmiinsa.

Tänään käytiin Agape Girls Home nimisessä paikassa. Ja sieltähän löyty jenkkinainen ohjaamassa toimintaa. Heti tiesi että nämä tytöt saavat ihan varmasti apua. Täällä tehdään paljon hyvää työtä ja paljon myös vapaaehtoisten voimin. Kunnioitettavaa.

Näin loppu ajasta, kun jäljellä on enää 4viikkoa oon alkannu pelkään moottori- ja polkupyörä kyytejä. Kyytiin uskallan hypätä mutta sitte matkan aikana alan rukoilla perille pääsyä.  Mielenkiintosta miten alkureissusta nautein eikä pelottannu yhtään moiset kyydit. Myös afrikkalaiseen joustavuuteen on tottunut. Tietää jo valmiiksi että kaveri tulee myöhästymään sovitusta ajasta ainakin puolituntia. Mutta sitähän sanotaan että matkailu avartaa..

Sitä tämä matka todellakin on ollut. Lapsen lapsille riittää kerrottavaa  kauan aikaa. Tätäkään reissua ei heti unoha.

Nyt painan pään tyynyyn että huomen jaksan lähteä kotikäynneille kyliin.

Lala salama!

I would like to drink water with you

Jambo!
Kohta ollaan vaihdon puolessa välissä, itse asiassa tulevana tiistaina. Aika menny tosi nopeeta ja ei aikaakaan ku ollaan taas takasin koto Suomessa. On jo aikamoinen ikävä ruisleipää, maitorahkaa, raejuustoa, juustoa ja kunnon lihaa! 

Ennen kotiinpaluuta kuitenkin saadaan nauttia vielä monta ihanaa päivää ja viikkoa Afrikan auringosta ja tottakai paikallista ruokaa, vaikka se ehkä onkin hieman yksipuolista ja mautonta. Takanapäin on taas yksi harjotteluviikko uudessa paikassa. Oltiin Kisumun ulkopuolella olevassa pienessä Orongon kylässä, jossa oltiin pienessä koulussa. Oppilaat olivat noin 2-7-vuotiaita. Koulussa on 3 luokkaa; baby class, middle class sekä final class. Yleensä kaikki oppilaat ovat samassa luokassa ja opiskelevat yhdessä, mutta tehtävät muokataan jokaisen kehitystason mukaan sopiviksi. Koulussa käy noin 50 lasta, mutta tutustumisviikkomme aikana koulussa kävi noin 20 lasta. 

Tunnilla opeteltiin viikonpäiviä, numeroita, vaatteita, huonekaluja, perheenjäseniä englanniksi. Erilaisia lauluja ja loruja lauleskeltiin ja luettiin yhteen ääneen. Erittäin mielenkiintoinen kokemus. Välituntien tai taukojen aikana leikittiin lasten kanssa koulun pihalla. Opetettiin erilaisia suomen- ja englanninkielisiä leikkejä lapsille sekä kärrynpyöriä ja kaikkea mitä ikinä lasten kanssa voi tehdä ulkona ilman välineitä. Lapset tykästyi tosi paljo meidän opettamiin leikkeihin. Hauskinta oli kun, sairaanhoitajaopiskelijat olivat opettaneet heidän vierailun aikana lapsille suomea: Mitä kuuluu? Kukkuluuruu. Erittäin hauskaa kuulla suomea kenialaisten lasten suusta. :)

Viimeisenä päivänä lahjotettiin lapsille kyniä, vihot, heijastimia sekä opettajalle luokan yhteiseen käyttöön erilaisia kyniä, teroittimia, pyyhekumeja ja vihkoja. Ne olivat erittäin kaivattuja ja tarpeellisia kyseisessä koulussa. Sen jälkeen lähdettiin viemään pieniä lahjotuksia myös muutamille kyläläisille suoraan heille kotiin. 

First month in Kisumu

Hellurei ja hellät tunteet! Näin se aika vain rientää. Eka kuukausi on nyt vietetty täällä afrikan maaperällä ja eka harjotteluki on paketoitu. Kolme viikkoo New Lifessa meni tosi nopeeta ku oltii joka viikko eri osastolla tutustumassa ja auttamassa henkilökuntaa. Vauvat sulostutti ekalla viikolla niin että henki meinaa salpautua ihastuksesta ja ihmetyksestä. Pieniä vauvoja makaa lattialla olevalla patjalla sikin sokin kaikessa rauhassa ja autuudessa. Välillä joku parahtaa itkuun mutta se ei haittaa kun ympärillä on hoitajia ja vapaaehtosia antamassa huomiota ja rakkautta noille pienille kääröille. Viikon aikan kerkes hyvin rakaatua ja kiintyä muutamiin vauvoihin. Saisko yhden ees ottaa mukaansa?

Toinen viikko meni aivan yhtä nopeesti kun oltiin taaperoiden puolella eli noin 1-2vuotiaiden kanssa. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä niin heti sai kolmen pojan ryhmä meiltä lempinimen "kauhukolmikko". Menoa ja meininkiä riittää näillä pojilla ja kyllähän he myös jäivät mieleen ja sydämeen nopeasti.  Kuinka vois olla rakastumatta pikku poikaan joka tervehtii sinua halauksin ja suukoin ensimmäisenä kun näkee sinut aamulla? Harjottelun lopuks käytiin aanoon heipat näille pojille ja itkuahan siinä sai pidellä. Pojat tulee vuorotellen halaamaan ja suukottelemaan sinua ja kerta ei riitä mihinkään heille. Rakkaus ja ikävä tulee heitä.

Kolmas viikko oltiin orpokodin alakerrassa olevassa erikoisyksikössä jossa asustivat vammaiset lapset ja voi että! Kyllä hekin osaavat ihastuttaa ja saavat hymyn huulille. Viimesenä päivänäkin muutamat lapset iskivät iha ällikällä kun näyttivät sellaisia reaktioita ja tunteita mitä ei ehkä aikaisempien päivien perusteella olisi uskonut. Unohtamatta tietenkään ihanaa henkilökuntaa. Heidän kanssaan naurettiin ja pidettiin hauskaa. Ja osan kanssa ehkä nähdään myös vapaa-aikana jatkossakin.

Nyt kuitenkim nokka kohti uutta seikkailua. Maanantaina lähdetään Masai Mara safarille, Kenian eteläosaan jossa ollaan kaks yötä telttamajotuksessa. Jännittävää! Toivottavasti nähdään ja kuullaan kaikkee ihmeellistä. Kamera onkin jo valmiina koitokseen.

Safarin jälkeen aloitetaan sitten uusi harjoittelu Sannan kanssa Kisumun ulkopuolella pienessä kylässä jonkinlaisessa lastentarhassa tai vastaavassa. Swahilia tullaan kuulemaan ja katotaan kui paljo kyläläiset osaavat englantia.. Tulee jännät paikat, veikkaisin. :D

Tähän postaukseen ei taaskaan tuubkuviakoska kaikki kuvat kamerassa ja laiska kun olen niin konetta en jaksanut värkätä auki. Mutta malttakaa! Kyllä niitä kuvia tulee vähintään faceen ja instaan!

Nyt aamupalalle ja uuteen päivään!

New life in Kisumu

Hiphei! Näin on viikko jo oltu täälä kuumassa ja eksoottisessa Keniassa. Työharjoittelukin on saatu alotettua amerikkalaisen pariskunnan perustamassa orpokodissa, NEW LIFE HOME TRUST.

Huomaa että yksikkö saa länsimaalaisia vaikutteita. Toiminta on erittäin päiväkoti tyyppistä ja hyvin organisoitua ja tavoitteellista toimintaa. Meidän ekana päivänä orpokotiin saapui uusi asukas, joten tarvetta yksikölle on!

Valitettavasti kuvia ei ole, koska kiellettyä yksikössä. Toivotaan et jossain vaiheessa muutaman kuvan edes tiloista voisin laittaa..

Nyt levähtämään! :)

Karibu Kisumu

Eka yö nukuttu moskiittoverkon alla. Illalla oli kuuma nukkua, yöllä sopiva ja aamulla taas alko lämpeneen ja meteli ulkoa alkoi kasvaa ja häiritsi unta. Tervetuloa Afrikkalaiseen kulttuuriin! :)
Ps. Eka ja tähä mennes ainut hyttynen nähtiin Nairobin kentällä.

Tässä muutama kuva ihasteltavaks.

Tällee nukutaan. Prinsessa olo?

Portti 24

Näin vietetään viimesiä hetkiä Suomessa. Kohta päästään koneeseen ja Keniaseikkailua voi vihdoin alkaa. Tääl lentokentäl seikkailtiin jo Anne-nuken ansiosta. Onneksi vain yhdestä nukesta kolmesta jouduttiin pulittaan kevyet 200e. Sehän ei ollu ongelma koska eihä me köyhiä olla.. ;)

Seuraavat terkut tulee sitte Keniasta.

Hei hei kaikki! Toukokuussa nähdään! :)

Taitolaji

Elikkäs lähtö lähestyy ja matkalaukut oottaa kuumeisesti pakkausta. Oli siis korkeeaika tarttua asiaan. Ja mehän tiietään että pakkaaminen on taitolaji ja tässä mun keskeneräinen taidonnäyte.

Pakolliset kosmetiikat, lääkkeet, herkut ja tuljaiset eka laukun pohjalle.. Jesaria unohtamatta!

Kaikki hyöty otetaan irti ja kengät tukitaan tavaraa täyteen..

Ja lopputulos on se että kaikki tais mahtua paremminku hyvin mukaan. Laukut on täynnä ja  mitään oleellista toivottavasti ei puutu. Muuten oon hätää kärsimässä.

Itellähän on vain yks matkalaukku ruumaan, koska toisena matkalaukkuna vien Seinäjoen AMK:n puolesta yhden elvytysnukke Annen lahjotuksena Maseneo yliopistolle. Käsimatkatavarois menee sit pikkulaukku ja reppu. Näillä mennään seuraavat 3kk.

Ja tän postauksen tein koe mieles älyluurillani. Tuliko tästä mitään?

Muistakaahan seurata myös Instagramia! Webstagramiin on linkki tos oikeella, josta voi ihailla kuviani ilman että omistaa itse instaprofiilia. 

Seuraavaan kertaan! :) 

Reminiscing

Heijsan kaikille!

Ajattelin koota vielä viimeisen Kanadassa vietetyn kuukauden muistot tänne teille ihasteltavaks ennen Keniaan lähtöä. Kyllähän edellinen reissu pitää saattaa kunnolla loppuun ennen uuden alkua. ;)

Elikkäs nauttikaahan kuvista. :)

Fish&Chips lounas Finnish Home asukkaille. 

Matkalla Kitsilanoon rannalle. 

Korkeuseroja löyty kivasti. Onneks oltii kävellen liikkeellä.

Perillä Kitsilanossa. Rantaa ja nurmikkoa löytyi. Todella suosittu paikka auringonpalvonnalle. 

Kitsilanossa oli myös mahdollisuus päästä pulahtamaan ulkoaltaaseen, mutta vielä tuolloin se ei ollut käytössä. Kuvan ulkopuolella, vasemmalla..

Aurinko <3 

Rantalenttis erittäin suosittua ja onneks oli useempi kenttäki varattu sitä varten. :)

Sannan kans :)

Ah! Nautittiin koko olemuksella. Tonne haluun takasin. Muistan miltä toi aurinko tuntu iholla! 

Kaunistako? :)

Jossen pahasti väärin muista, niin downtown näkyy kuvassa takana..

Pieni toteemi, harmi ku ei mahtunnu reppuun mukaan.. :/ Kuvassa oleva palmu n. 2m korkee... Ja Sannaki näkyy kuvassa, joten siinä vähä perspektiiviä. :D

Vanin kukat! Rakastuin. Täs menossa yhelle Vanin suurimmista silloista, Burrard Bridge.

Ja lämpöö piisas! kevyt 20 astetta. :)

Burrard Bridge. 

Finnish Homen vapaaehtoset vei meijät retkelle Fort Langleyn
ja tääl käytii syömsä. :)

Herkku salaattia muistaakseni tonnikalaleivillä. 

Ihana pieni karkkikauppa. :) Täältä ostettiin tuljaisiakin.

Ja varmasti löyty sopeva maku jokaiselle! :D

Pieniä ihania yksityiskohtia. :)

Hilloja ja sisutusta paikallisessa pikku putiikissa. 

Taideteoksiakin saatiin ihailla. :)

Tällanen söpö pieni kuja löydettiin Fort Langleysta. 

Vanhojen autojen näyttely osu samalle päivälle
meidän vierailun kans. :)

Nam. Jaguar. ;)

Ja Bond autoo kans.

Bond car

Söpö asuntovaunu :)

JA sisältä vielä söpömpi! :)

Jäätelöö!

Vesi tulee kielelle ku kattoo tätä väripläjäystä!

Museossa kaa käytiin...

Lavastettu kauppa vanhoilta ajoilta.. :)

Jaaaa niin pieni puuko? :D

Työkaverit yllätti mut synttäreideni kunniaks. :) Oli herkullista mangokakkua, ilmapalloja, kukkia ja tottakai ihanat Finnish Home työntekijät. :)

Aamupalan yhteydes Ritva yllätti mut työkavereidemme avustuksella ja lauluun mukaan lähti myös asukkaat "Hyvää syntymäpäivää"! :) Ja itkuhan siinä tuli. :) Ja sit viel tällaset ihanat yllätysjuhlat iltapäivä kahvilla! :) Mun ihka ekat ylläribileet!!! :)

Ja sitte taas retkeiltiin vapaaehtosten kanssa, kohteena tällä kertaa Shannon Falls! Sijainti oli North Vanin puolella..

Kaunista? oi kyllä!

Luonnon ihmeellisyys mykistyttää... 

Sannan kans Shannon Fallsin eessä. :)

Siellä se kohisee..

Shannon Falls näkyy taustalla.. Ja btw, voi kauhia ku oonki laihtunnu näistä kuvista! :o ;)

Ja koska haluunkin vielä säästää parhaimmat kuvat myöhemmäks niin tää postaus oli tässä. :)
Haikailen vieläkin takaisin Kanadaan. Ikävä on suuri. Koen olevani suomalais-kanadalainen nytten. Ja kohta tuohon listaan saapi ehkä lisätä kenialaisuudenkin.. Aika näyttää..

Nyt viimesiin tunnelmiin ja fiiliksiin Finnish Homilta.. 

Täällä me siis vietettiin 3kk työskennellen aivan mahtavien ihmisten kanssa. Iällä ei ollut väliä täällä. Kaikki oltiin ystäviä ja välitettiin toisistamme. Ikävä! <3

Pääsisäänkäynti. Kuvan vasemmassa reunassa on henkilökunnan johdon huoneita. 

Ruokailutila sekä olohuone. Täällä me vedettiin meijän ohjelmia ja viihdyttiin asukkaiden kanssa.  :)

Hei hei Finnish Home! Ikävä jo lähtiessä oli suuri... Toivottavasti vielä nähdään! <3