Asante sana Kisumu!

Jambo!

Ei houkuta yhtään eiii... :D

Nyt ois harjoittelut harjoteltu ja opparia varten tehty Keniassa kaiki voitava. Nyt lähdetään vähä lomailemaan rannikolle. Mombasan valkoiset hiekat ja Intian valtameri suorastaan huutaa mun nimeä. Maanantaina lento Kisumusta ja melkei  kaks viikkoo vietetään rannikolla, ehkä seikkaillen ehkä vain maaten ja palvoen aurinkoa. Aika näyttää. Meillä kun ei ole kelloja vain aikaa. ;)

Mombasan valkoiset hiekat. AH!

Mombasan Tusks.

Nyt alkaa kuitenkin tuleen ikävä Kisumua. Kotiin lähtö on niin lähellä että ei tiedä miten päin olisi. Samat tunteet käytiin läpi myös Vancouverista lähtiessä. On tää mielenkiintosta. Asiat joita tulee ikävä on paljon, kuten ihmiset ja heidän ystävällisyys, ruoka (ugali, sukuma wiki, chapati, mandazit, Stoney!  Ja monet muut herkut! Onneks osaa voi yrittää tehä Suomessa. Myös aurinkoa ja lämpöö tulee ikävä. Huoleton elämän asenne ja ns. kiireettömyys ovat myös asioita, joita koti Suomessakin voitaisiin kokeilla. Ja meijän parveke tv! Se on tarjonnu ihmeteltävää ja ihasteltavaa samoin kuin koko meijän ryhmä rämä, ollaan naurettu ja haparoitu samaan aikaan. Näitä ihania ihmisiä tulee enemmän ja vähemmän ikävä.

Meidän poppoo. Tämä kuva otettu reissun tokalla viikolla...

Tässä Matleena ja Laura on ihastuttamassa meidän loistavaa porukkaa. Tää kuva on allekirjoittaneen synttäreiltä. Ja tästäkin on aikaa!

Toisaalta, näitä asioita ei tule ikävä: veden kantamista, ainaista hikoilua vaikka vain istut, nyrkkipyykin pesua, asioista tinkimistä, liikennettä, suihku josta tulee vaan tuli kuumaa tai jääkylmää vettä. Sähkökatkokset, vesikatkokset, hyttysverkon alla nukkuminen, sandaalit jalassa sisälläkin..
Osa asioista on pieniä, mutta niistä huomaa että kuinka paljon kaipaa Suomea ja esim puhasta ilmaa ja vihreää nurmikkoa jossa voi tepastella avoin jaloin!

Tätä reissua muistellaan pitkään, rakkaudella ja haikeudella ja sitähän sanotaan että aika kultaa muistot. ;)
Ehkä vielä jonain päivänä tulen takaisin Afrikkaan.. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, kuten en olisi uskonut AMK:hon lähtiessäni että kaksi kolmen kuukauden ulkomaanvaihtoa tulen kokemaan opintojeni aikana. Tää on aivan uskomatonta. Suosittelen kaikille lähtemään vaihtoon, jos vaan on mahdollista. Näitä kokemuksia ei saa kotimaassa! Samalla oppii myös itsestään asioita sekä oppii arvostamaan kotimaataan entistä enemmän. Home sweet home.

Nyt lopettelen tähän, alan aamupalalle ja valmistautumaan toiseksi viimeiseen viikonloppuun täällä Kisumussa. Terkkuja sinne Suomeen! Pian nähdään!

-Jonna